torstai 17. tammikuuta 2013

Terveellisen elämän rajoittavuus?

Muutoksen tekemiseen tarvitaan motivaatiota, ilman halua muuttaa jotakin on lähes mahdotonta pysyä suunnitelmissa. Hyvin usein liikunta- ja laihdutusblogeja lukiessa huomaa, että suurin tavoite toiminnalle on kauniimman vartalon saavuttaminen. Näin on myös omalla kohdallani, haluan kauniin ja kiinteän vartalon, kuten olen useasti maininnutkin. Mutta millä hinnalla ja ketä varten?

215680269626473914_ww5w2oqj_c_large
 
 
 
Nautin liikunnasta ja siitä olosta, minkä terveellinen elämäntapa tuottaa. Minun on pakko kuitenkin myöntää, että koen tämän myös toisinaan rajoittavana. Aikaa menee treenaamiseen paljon, usein illat kuluu kuntosalilla tai jumpassa, päivät menee töissä ja koulussa ja jossain välissä pitää myös tehdä koulutehtävät ja lenkittää koiraa. Kavereitten näkeminen ja yleinen hengailu on toisinaan hyvin vaikea mahduttaa aikatauluun, jos meinaa saada nämä muut asiat tehtyä. Ja tiedän, että vain tekemällä ne treenit saa tulosta aikaan, eikä pakollisista menoista noin vain jousteta. Välillä siis koen, että harrastamiseni rajoittaa sosiaalista elämääni melkoisen rankalla kädellä. Tähän tietysti vielä lisätään se, että usein illanvietot ja muut sotkee unirytmiä ja saattavat olla alkoholi- ja ruoka pitoisia, jolloin ruodussa pysyminen on vaikeaa, vaikka sitä tahtoisikin. Onko tämä siis sen arvoista, tuottavatko saadut tulokset minulle enemmän tyydytystä kuin kavereiden kanssa hengailu, hulluttelu ja rento elämäntapa? Tai miten mahduttaa nämä molemmat tasapainoisesti elämään, että saan molemmista parhaat puolet?
 
 
Tumblr_mgq4gru7vi1raino1o1_1280_large
 
En siis missään tapauksessa ole projektiani lopettamassa, vaikka siltä edellinen vuodatus saattoi kuulostaa! Pohdin kuitenkin tarkkaan tämän hintaa, ja sitä kuinka paljon olen valmis jatkossakin panostamaan terveellisiin elämäntapoihin. Haluaisin oppia ajan myötä eräänlaista rentoutta syömisen ja liikkumisen suhteen. Niin että liikkuisin hyvän fiiliksen mukaan, söisin terveellisesti mutta ilman ruokavaakaa ja jatkuvaa pohdintaa siitä mikä on sallittua. Olen jokseenkin perfektionistinen ja pakkomielteinen perusluonteeltani, ja koen haastavaksi yhdistää erilaisia tekijöitä elämässäni ilman toisten rajoittamista. Miten muut kokevat nämä asiat? Miten yhdistää terveellinen elämä ja opiskelijaelämä? En tahdo kuitenkaan kymmenen vuoden päästä todeta, että olisi pitänyt elää nuoruutta silloin kun se oli mahdollista.
 


2 kommenttia:

  1. Ymmärrän pointin. Silti pakko postata myös toinen näkökulma nuoruuteen. Eräässä suosikkimotivaatiokuvassani sanotaan: "You only live once, you might as well look as hot as you can." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niin totta tämäkin! Pitää laittaa muistiin ja miettiä heikolla hetkellä!

      Poista