Kuluneella viikolla olen toistuvasti pohtinut omia rutiinejani ja pinttyneitä tapojani. Kun puhutaan laiduttamisesta, yleensä korostetaan uusien elämäntapojen opettelua. Ymmärrän tämän siten, että tavoitteena on tehdä uusista, terveellisistä tavoista rutiineja, joita ei toteuttaa pääsääntöisesti enempää miettimättä. Oppii esimerkiksi syömään terveellisiä ruoka-aineita säännöllisin väliajoin, harrastamaan liikuntaa useamman kerran viikossa ja niin edelleen. Toisaalta taas vanhat tottumukset istuvat tiukasti paikoillaan ja niiden muokkaaminen vaatii aktiivista toimintaa.
Rutiinit kuuluu arkeen ja helpottavat elämää kovastikin. Kolmas dieetti viikko on tosiaankin menossa ja ruokailut alkaa hoitua jo tottuneesti. Keho elää nyt säännöllistä rytmiä ja vaatii ruokaa suunnilleen kolmen tunnin välein, unirytmi on suhteellisen kohdallaan ja muutenkin olo on hyvä. Uskon, että olen jo hyvällä matkalla totuttamassa kehoa uusiin, terveellisiin tapoihin. Nyt kuitenkin olen pohtinut omia huonoja tapojani, niiden syitä ja seurauksia. Erityisesti nämä liittyvät ruokaan ja syömiseen, sillä liikunta on ollut aina osa arkeani, enkä sen suhteen tarvitse samanlaista opettelua kuin ruokailuissa.
Olen huomannut, että minulla on tapana syödä aina kun saavun koulusta kotiin. Toisinaan se on ollut lämmin ateria, jos en ole sitä koulussa nauttinut, tai vaikka olisinkin syönyt esimerkiksi vain tuntia aiemmin, niin olen napannut palan leipää, hedelmän, jogurttia tai jotain vastaavaa. Nyt kun syön koulussakin omia eväitä, sekä ''kunnollista'' ruokaa että välipaloja, ei kotiin palatessa olekaan ruoka-aika. Tämän havaitseminen on ollut mielenkiintoista, miten kotiin palatessa on ollut tapana eräällä tavalla rentoutua avaamalla kone, lukemalla blogeja ja syömällä vähän ennen oikeisiin hommiin tarttumista. Nyt olen luopunut tästä tavasta, ja huomaan toisinaan kaipaavani sitä pientä omaa hetkeä. Olenkin alkanut usein juomaan kahvia tai teetä kotiin tullessa ja hoidan nykyisin rentoutumisen ilman ruokaa.
Viikonloppuherkuttelu. Käsi ylös, kuinka moni on tätä tehnyt ja välillä aivan vain tottumuksesta? Perjantaisin on vaikeampi kulkea karkkihyllyn ohi kaupassa ja viimeistään lauantaina haluaa palkita itsensä raskaasta viikosta. Lauantai-illat ovat minulla yleensä vapaita, ja silloin on helppo sortua höttöherkkuihin tai alkoholin huuruiseen illanviettoon. Tätä tapaa olen alkanut vastustella kahdella keinolla. Ensinnäkään en ajoita kauppareissua viikonlopulle - helpompi vastustaa herkkuja kun kauppaan ei ole mitään oikeaa asiaa. Toiseksi olen alkanut keksiä korvaavia rentoutumiskeinoja kuten hyvän kirjan/lehden lukeminen, saunominen, muutama lasillinen pepsi maxia ja proteiinipatukka, jos jotain syötävää on pakko saada. Tosin esimerkiksi viime viikolla korvasin proteiinipatukalla iltapalan (sallittua dieetissä), joten kyse ei ollut edes ylimääräisen syöminen.
Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi olen syönyt suruun ja iloon. Juhliin pitää aina liittyä ruokaa ja paljon, ja jos menee huonosti niin on mukava lohduttautua irtokarkkipussukalla. Tavoitteenani on Superdieetin jälkeen opetella kohtuutta. Herkutella saa vaikka viikoittain, mutta määrien on oltava järjellisiä - ei enää entisiä 400g karkkia, 300g sipsiä dipillä ja normaalit ruoat päälle. Uskokaa tai älkää tuollainen määrä ei ole edes vaikea syödä päivässä, kun karkkia vähän napostelee joka välissä ja illan mittaa tuhoaa sipsit. Välillä kyllä kaipaan sitä ähky oloa, mistähän sekin johtuu?! Haluan oppia nauttimaan siitä, että saan kahvin kanssa vaikka pienen palan kakkua tai illanvietossa syön hieman karkkia ja pähkinöitä. Tässä onkin työtä tälle vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti