Ei kirjoitettavaa..

Kuten otsikkokin kertoo, nyt ei juurikaan ole kirjoitettavaa. Arki rullaa, paino on hieman laskusuunnassa, mikä on tietenkin positiivista. Tuntuu, että maha on muuttunut sellaiseks löysäksi mössöksi - Jutta ja superdieetit ohjelman mukaanhan tämä tarkoittaa sitä, että läski on tekemässä joukkopakoa kehostani. Jei. Tahdon uskoa tuohon :D

 

http://weheartit.com/entry/59225654/via/fitspoDaphii

 

 

Alkava viikko on aikataulullisesti hyvin haastava, sekä töitä että harkkaa riittää, joten en tiedä kuinka ehdin liikkua. Tavoittelen kuitenkin kolmea salikertaa ja kolmea aerobista ryhmäliikuntaa. Toivotaan, että saan hommat sellaiseen malliin että tämä toteutuu.

 

 

Viime päivinä on hieman nälkä vaivannut. Kroppa tuntuu kutistuvan, vaikka luvut ei siitä kerrokaan. Nyt tekee kuitenkin mieli syödä vähän kaikkea, ja etenkin normaalia ruokaa suurempia annoksia. Odotan jatkuvasti seuraavaa ruokailua :D Varmaan vapun tienoilla pidän taas vapaasyöntipäivää, jos siihen asti pysyn ruodussa. Ja pysynhän minä kun niin päätän - sitten voin hyvällä omalla tunnolla nauttia vappuherkkuja. Ja ehkä hieman alkoholia. Tärkeintä on vain pitää huoli, ettei mässyttely veny pitkäksi, ja että en erityisemmin morkkistele siitä.

 

http://weheartit.com/entry/59200806/via/silentpassion

 

 

Nyt ei kuitenkaan ole suurempia infottavia asioita - voisin vielä ennen vappua napata muutaman kuvan ja vilkaista, onko kehossa tapahtunut muutosta sitten vuoden alun. Tsemppiä kavereille tulevaan viikkoon! 

Jumitus

Nyt ketuttaa ja ahdistaa. Alkuviikosta juhlin helposti pudonneita herkuttelugrammoja, mutta suunta ei jatkunutkaan yhtä iloisena kovin kauaa. Tänään aamulla paino oli siis vielä 600g enemmän kuin viime viikonlopun herkuttelua aloittaessa, ja näin ollen jopa 400g enemmän kuin maanantaiaamuna. Paino siis pyörii samoissa lukemissa aamusta toiseen, vaikka teenkin kuten käsketään. Ahdistavaa. Tiedän, ettei vaakaa pitäisi liikaa tuijotella, mutta itselläni on varaa pudottaa rasvoja alaspäin ja ei se lihas ihan niin huikeaa vauhtia kasva, etteikö paino pääsisi putoamaan. Olen ymmärtänyt, että lihasta nainen voi hankkia vuodessa joitakin kiloja hyvin suunnitellulla ruoka- ja treeniohjelmalla, joten mielestäni on suhteellisen erikoista että painon junnaamista selitetään lihaksien kasvamisella. Toki treenaamista aloittaessa lihas kasvaa nopeammin ja harjoittelu kerää nestettä lihaksiin, mutta itse olen tavoitteellisesti treenannut jo sen aikaa, että pyrähdyksiä lihaksen määrässä tuskin tapahtuu.

 

http://weheartit.com/entry/58878900

 

Noudatan siis annettua ruokaohjelmaa, välillä tekisi mieli herkutella, välillä on nälkä, mutta suurimman osan aikaa olo on hyvä. Pohdinkin nyt hiilareiden vähentämistä treenittömiltä päiviltä tai aamuaerobisten lisäämistä ohjelmaan. Joka tapauksessa muutosta tarvitaan, jotta kesää kohti pääsisin vielä parempaan kuntoon.

 

 

http://weheartit.com/entry/58849988/via/tuulimari

 

Mietin myös stressin ja huonosti nukkumisen yhteyttä tuloksettomuuteen. Teen tällä hetkellä välillä jopa kahta työtä koulun lisäksi, joten kiirettä pukkaa. On vaikea rentoutua kun koskaan ei ole vapaapäiviä. Onneksi tahti helpottaa parin viikon sisällä :)

Haaste

Sain haasteen Mimiltä, kiitos siitä!

~Ohjeet~

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!

http://weheartit.com/entry/57188526/via/jetdoc

11 faktaa minusta

1. Opiskelen ammattikorkeakoulussa, valmistun vuoden sisällä.
2. Pystyn syömään samaa ruokaa monta päivää putkeen, en kaipaa yleensä vaihtelua.
3. Rakastan hikiliikuntaa.
4. Katson harvoin elokuvia.
5. Paheeni on karkit ja sipsit, mäkkisafkat ja muut ei juurikaan minua houkuta.
6. Voisin elää maitorahkalla, uusin ''löytöni'' on kombota siihen omenaa ja kanelia, nams.
7. En osaa viheltää.
8. Ikävöin usein ihmisiä ympärilleni, mutta silti pidän huonosti yhteyttä vanhoihin kavereihin.
9. Haaveilen jatkuvasti uusista sporttivaatteista, tällä hetkellä tahtoisin uudet värikkäät lenkkarit ja Adidaksen kollareista.
10. Olen laiska pitämään huolta ihostani.
11. En ymmärrä fantasiaelokuvia tai kirjoja.

http://weheartit.com/entry/57178417/via/mybody

Kysymykset minulle

1. Jos saisit muuttaa yhden asian elämässäsi tai itsessäsi, mikä se olisi?

Elämässäni muutaisin ehkä kuitenkin sen, että haluaisin jonkinlaisen suhteen. Olen periaatteessa onnellinen yksin, mutta silti. En tiedä. Itselleni tahtoisin enemmän itsekuria ja suvaitsevaisuutta itseäni kohtaa.

2. Mitä onnellisuus sinulle tarkoittaa?

Tyytyväisyyttä omaan elämään ja suvaitsevaisuutta itseä ja muita kohtaan. Elämänhallintaa ja hyväksyntää.

3. Miten vietät aikasi kun olet yksin kotona?

Asun yksin, joten teen suurimman osan asioista yksin kotona ;)

4. Jos unohdetaan kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat rajoitteet niin mitä haluaisit tehdä työksesi/mikä olisi ammattisi, jos nyt pitäisi valita ja kaikki olisi mahdollista?

Jotain liikunta-alaa varmaankin tekisin, tai sitten jotain eläimiin liittyvää hyväntekeväisyyttä.

5. Mitä elämääsi kuuluu 10 vuoden päästä?

Olen edennyt urallani, minulla on tasapainoinen parisuhde ja olen tyytyväinen kehooni. Olen terve ja minulla on hyvät ihmissuhteet.

6. Puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?

Täysi.

7. Kumpi oli ensin, muna vai kana? ( Minä tiedän vastauksen!!!)

Muna.

8. Mitä syöt aamuisin?

Kaurapuuroa, raejuustoa, mansikoita ja mehukeittoa. Tai proteiinikananmunabanaanilettuja.

9. Liikutko tarpeeksi tai ylipäätään?

Liikun tarpeeksi.

10. Mikä on mielestäsi kaunein asia sinussa ulkoisesti ja sisäisesti?

Sisäisesti rehellisyys, avoimuus ja napakkuus. Ulkoisesti.. Jaa-a, ehkä poskipäät :D

11. Kohteliaisuus jonka olet viimeksi kuullut?

Olen kuulemma reipas ja positiivinen!

http://weheartit.com/entry/57178291/via/mybody

Omat kysymykseni muutamalle haastetulle:

1. Miten rentoudut?
2. Mikä saa sinut kirjoittamaan blogia?
3. Mikä sinua motivoi elämässä?
4. Mikä on parasta elämässäsi?
5. Mitä mieltä olet tositv:stä?
6. Lempiruoka ja ohje siihen?
7. Tee vai kahvi vai ei kumpikaan?
8. Rohkeinta mitä olet tehnyt viimeisen kuukauden aikana?
9. Mikä on tärkeintä materiaalista mitä omistat?
10. Tärkein kauneudenhoitorutiinisi?
11. Mitä pelkäät?

Ja haastan seuraavat bloggarit

Cherrysnoww

heidi

Taniannah

Lula

Haastan nyt vain neljä, mutta säännöt on tehty rikottaviksi ;)

Epävarmuus

 

Kuinka moni dieettailija tietää sen tunteen, kun pelkää epäonnistuvansa? Minulla ainakin epävarmuus omaa onnistumista kohtaan kalvaa usein. Toisaalta ymmärrän, että tulosten saavuttaminen ja niiden ylläpitäminen kestää kauan, mutta silti se ettei näkyviä tuloksia tule päivässä tai viikossa, aiheuttaa ahdistuneisuutta. Nyt minulla "ammattilaisen" tekemät ohjeet ruokaan ja liikuntaan, mutta silti epäilen omaa onnistumista ja halu säätää ruokamäärää alaspäin on suuri. Ei nimittäin tunnu näillä syömisillä että olisin minkäänlaisella dieetillä. On niin vaikea heittäytyä ja antaa mennä ja luottaa siihen, että kyllä minäkin vielä edistyn. Välillä tuntuu että kaikki muut kyllä saavat tuloksia mutta minä en. Sen takia tämä ns. pt touhu tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta.

 

 

http://weheartit.com/entry/57174375/via/ZANJE_S

 

 

 

Olen miettinyt myös aikatauluja. Mihin minulla oikein on kiire? Tahdon kuitenkin saavuttaa hyvän olon ja omaksua terveelliset elämäntavat, ja se vie aikaa. Tekeekö se minusta onnellisemman, jos ensi kesänä mahdun koon 36 farkkushortsein tai tuleeko minusta onneton jos en mahdu? Kai elämässä pitäisi muutakin sisältöä olla..

 

 





http://weheartit.com/entry/57165946/via/RaimondaPenkauskaite

 

 

Epävarmuuteni johtuu osittain varmasti siitä, että haluan tätä niin mielettömän kovasti. Haluan onnistua, haluan olla vahva, iloinen ja liikunnallinen. Miksi? Koska se on sitä mitä sisimässäni koen olevani, nyt se ei vain näy minusta ulospäin. Iloisuus kyllä, mutta terveellinen, liikunnallinen elämäntapa ei. Tiedän sen tuovan minulle itselleni hyvää oloa, ja haluan muidenkin sen tietävän. Tiedän myös että silloin olisin tyytyväisempi itseeni ja todennäköisesti olisin myös itsevarmempi. En pelkästään sen takia, että näyttäisin hyvältä, vaan myös siksi että olisin todella saavuttanut jotakin ihan vain ja ainoastaan omalla kovalla työlläni.

 



 

http://weheartit.com/entry/57156976/via/hpy

 

 

Epävarmuuteni on epäloogista. Tiedän miten keho toimii, ja tiedän, että jos jatkan riittävän kauan näin kuten nyt teen, syön hyvin, liikun paljon, lepään riittävästi ja nautin elämästä niin myös minä lukeudun onnistujiin. Nyt tarvitaan vain aimo annos pitkäjänteisyyttä.



 

http://weheartit.com/entry/57151709/via/Nicole_xx

Fitnessblogit - hyvästä vai pahasta?

Luen aktiivisesti monia liikuntaan ja erityisesti fitnekseen liittyviä blogeja. Lukuluettelosta löytyy niin laihdutukseen, liikuntaa, bikini fitnekseen kuin yleisesti terveyteenkin liittyviä blogeja. Alkuun luin lähinnä vain laihdutusblogeja - myös niitä ei niin terveellisiä - mutta nykyisin painotus on enemmän juuri fitness harrastuksen puolella. Alla olevassa tekstissä puhun kuitenkin sekavasti sekä fitness että muista blogeista, joten sen vuoksi kirjoitus on hieman poukkoileva ja epälooginen. Halusin kuitenkin pukea ajatuksiani sanoiksi edes jollakin tavalla.

 

Saan lukemistani blogeista toisinaan vinkkejä omiin treeneihin ja ruokiin, ja toimivathan ne myös jossain määrin motivaattorina omaan harrastukseen, vaikka en kisalavoja havittelekaan. Fitness blogeissa harrastuksesta annetaan usein varsin positiivinen kuva. En epäile, etteikö lajin harrastajat nauttisi treenaamisesta ja puhtaasti syömisestä, mutta toisinaan herään kysymään kuinka realistisen kuvan nämä kirjoitukset antavat fitneksestä, elämäntapamuutoksista ja treenaamisesta yleisesti ottaen. Itsekin luen mieluiten blogeja, jotka ovat positiivisia ja kannustavia, mutta toisinaan fitnessharrastajat vaikuttavat suunnilleen yli-ihmisiltä. Harvoin blogeissa tulee esille epävarmuutta, ahdistusta tai pelkoa omasta riittävyydestä tai onnistumisesta. Sen enempää ei puhuta elämäntavan asettamista rajoituksista tai luopumisista. Ehkä fitnestä harrastavat eivät koe luopuvansa mistään? Ehkä heitä ei koskaan ahdista hidas edistyminen, repsahtelu tai epävarmuus onnistumisesta? Oma ulkonäkö ei aiheuta päänvaivaa ja treenit kulkee aina kuin unelma? Koskaan salille lähteminen ei ketuta tai sohva houkuta enemmän kuin lenkkipolku?

 

http://weheartit.com/entry/53542304/via/gettinskinny

 

 

Suhtaudun hieman ristiriitaisesti nykyiseen blogien lukemiseeni. Iloitsen toisinaan ventovieraiden ihmisten onnistumisesta, mutta yhä useammin herään pohtimaan, että miksi nuo onnistuvat ja minä aina vaan junnaan paikallani ja kamppailen samojen ongelmien kanssa? Omille tuloksille on ehkä sokea, mutta muilla niitä tuloksia tulee hirvittävää vauhtia - siltä ainakin tuntuu. Miksi minä en onnistu, mutta kaikki muut onnistuvat? Miksi en omista samanlaista itsekuria kuin kaikki muut?

 

http://weheartit.com/entry/53549369/via/ivasubotic

 

Ehkä eniten blogeissa hämmentää se, että tulokset näyttävät usein tulevan tietyllä tapaa helpolla. En siis tarkoita, että ilman treeniä tai syömällä mitä sattuu - mutta ilman pään sisäistä kamppailua omista valinnoista ja vaikeutta pitää paketti kasassa viikosta toiseen. Onko fitness elämäntapa, johon jossain vaiheessa löytää moodin, jonka jälkeen kaikki sujuu kuin rasvattu?

 

En missään tapauksessa myönnä olevani katkera näille onnistujille, päädyn vaan kerta toisensa jälkeen pohtimaan omia tavoitteitani ja työmäärää jonka koen tekeväni - ja sitten niitä tuloksia. Teenkö tätä liikaa näyttääkseni muille - piileekö hyvin fiiliksen salaisuus siinä, että duunia väännetään oman hyvän olon eteen ja sen vuoksi?

 

 

http://weheartit.com/entry/53478580/via/WorkoutBarbie

 

Onnistumisen avaimia on useita. Monilla fitnessblogien pitäjillä on tukenaan valmentaja/puoliso/ystäviä, jotka jakavat elämäntavan. Itsellä ei nyt valmentajaan ole varaa, mutta kaipaisin lähelleni ihmistä, jonka kanssa höpöttää treeneistä, ruuista, paineista ja muusta tähän elämäntapaan liittyvästä. Ehkä blogien pitäjät jakavat huonot fiilikset läheisilleen blogikirjoitusten sijasta? Itsestä tuntuu, ettei kaverit jaksa enää kuunnella tuskailujani ruokamääristä ja olemattomista tuloksista, sen vuoksi puran ajatukset tänne. Jos vierellä olisi joku sanomassa, että kyllä sinä onnistut, kun vaan teet säntillisesti töitä, niin ehkä epävarmuus olisi pienempää.

 

 

http://weheartit.com/entry/53370215/via/Alexa1266

 

 

Millaisia ajatuksia blogien lukeminen herättää omissa lukijoissani? Tekstini on pitkä ja sekava, mielelläni jatkaisin vielä siitä, kannustaako blogimaailma nykyisin enemmän terveellisiin elämäntapoihin vai "luonnottoman suureen" kontrolliin ruokien ja liikunnan suhteen, mutta jääköön se toiseen kertaan!

Ruma läski huora

Katsoiko kukaan Jutta ja puolenvuoden superdieetit -ohjelman jaksoa, jossa esiintyi Piia? Hän oli siis laihduttanut aiemminkin paljon, mutta nyt tavoitteena oli viimeistellä painon pudotus, sillä pudotettavaahan oli vielä reilusti jäljellä. Piian jaksosta jäi päällimmäisenä mieleen se ahdistus, jota hän omasta ulkomuodostaan koki. Syy, miksi otan tämän asian esille on se, että koen eräänlaista suurta yhteenkuuluvuuden tunnettaa Piian tunnemaailmaan, vaikka olemmekin eri lähtökohdissa. Mielessäni haukun itseäni jatkuvasti omasta ulkonäöstäni ja läskeistäni, en osaa nauttia tuloksista - en edes näe sellaisia koskaan tulevan. En osaa iloita hyvästä olosta, mitä puhdas ruokavalio minulle tuottaa - näen itsessäni vain sen, kuinka paljon työtä vielä on edessäni.

 

 

http://weheartit.com/entry/53233720/via/hope4evr

 

Otsikko ei missään tapauksessa viittaa Piian, hän on upea kaunis nainen! Se viittaa minuun itseeni, siihen kuinka mielessäni puhuttelen itseäni. Toistelen tuota ''rumaläskihuora'' -mantraa päässäni päivittäin ja mietin, että mitä minäkin ansaitsen kun näytänkin tältä. Ei siis mikään ihme että ahdistaa. Miksi kohtelen itseäni näin huonosti? Tiedän myös, että en nauti ns. roskan syömisestä, mutta lievitän sen avulla ahdistustani, osittain palkitsen ja osittain jopa rankaisen sillä itseäni! Miksi minä ansaitsisin kauniin, seksikkään ja valloittavan vartalon?? Miksi söisin terveellisesti? Nautinko sittenkin itseni huonosta kohtelusta jollain kierolla tavalla? Pääsen ainakin haukkumaan itseäni lisää...

 

 

http://weheartit.com/entry/53234756/via/Loffer

 

Painon pudottaminen ja elämäntapojen parantaminen ei onnistu, jos on jatkuvasti stressitilassa ja ahdistunut. Keho on kokonaisuus, ja stressihormonit sotkevat aineenvaihduntaa. Pakonomainen liikunta ei ole pitkäaikainen ratkaisu. Mihin kadotin sen iloisen, itsevarman ja onnistumisestaan iloitsevan ihan kivan näköisen tytön? Milloin se hävisi? Superdieetin alussa olin varma onnistumisestani, tein asiat hyvällä fiiliksellä. Sitten tuloksia ei tullutkaan toivotusti (ainakaan omasta mielestä), muu elämä heittää kuperkeikkaa ja olen tässä, yksin, ahdistuneena, entistä lihavampana ja itseinhossa pyörivänä. Mistä löytää ilo takaisin?

 

http://weheartit.com/entry/51838673/via/ineshaa

 

Väsynyt, vetämätön, nuutunut

Otsikossa kiteytyy tämän hetken fiilikset. Olossa ei ole kehumista, ja massukin vaivaa edelleen. Pientä lämpöäkin on ollut ilmoilla, joten tällä viikolla treenit jäävät ehkä hieman vähemmälle. Tiedän levon tärkeyden, etenkin kun sairastaa, mutta en millään malttaisi olla pois salilta.

 

 

http://weheartit.com/entry/52909201/via/elinerner

 

 

Tuntuu jotenkin pakkomielteiseltä, että haluan treenata, en niinkään ilon vuoksi, vaan siksi että pitää. Ei sillä, olen kyllä nauttinut treenaamisesta mielettömästi, mutta nyt viikko-kaksi on ollut yhtä siirapissa tarpomista. Treenit ei kulje, tekniikat kusee, nukun huonosti, ruoka ei maistu.. Liikaa stressiä?

 

 

http://weheartit.com/entry/52863996/via/carolina_anselm23

 

 

Olen hieman muutenkin pohtinut tätä kulunutta alkuvuotta. Kouluhommia on enemmän kuin koskaan, töitä riittää ja liikkuminenkin on ollut jokseenkin suorittamista. Harkitsin, että pitäisin niin sanotun kevyen viikon jossain vaiheessa. Kävisin vain kehonhuoltotunneilla, kevyessä spinnissä ja pitkillä kävelyillä. Näin keho saisi palautua kunnolla alkuvuoden melkoisen tiiviistä treenaamisesta. En kuitenkaan tiedä kestäisikö pääni tuollaista viikkoa... Uskaltaisinko ottaa rauhallisesti? Kuinka usein muut pitävät tällaisia kevyitä jaksoja? Tiedän, että tulokseni ei siitä katoaisi - päin vastoin, todennäköisesti saisin sekä uutta treeni-intoa että voimaa kun keho saisi välillä kunnolla lepoa. Pää vastustaa silti... Harkintaan siis tällainen, ainakin jos nihkeily jatkuu!

100.

100. postaus tähän blogiin! Jokunen kuukausi on siis tätä kirjoitellessa kulunut, harmillisesti tulosta ei kuitenkaan ole ihan toivotusti tullut. Kesään on kuitenkin vielä aikaa - joten projekti jatkuu!

 

 

http://weheartit.com/entry/52250899/via/xjanina

 

Liteä on nyt jokunen päivä takana. Ruoka-annokset ovat reiluja, ja nälkä lähtee - mitään ongelmaa niiden syömisessä en ole kohdannut. Eli annoskoosta huolimatta kaikki menee alas. Tällä viikolla en ole jokaista ruokaa päässyt punnitsemaan, sillä olen kahdesti syönyt töissä linjastosta lounaan. Molemmilla kerroilla olen saanut sen veloituksetta, ja jotenkin en vieläkään osaa kieltäytyä lounaasta jos joku sen tahtoo minulle tarjota. Toisella kertaa esimieheni kustansi minulle ruoan, joka sisälsi kalapaloja, kastiketta, perunamuusia ja salaattia. Toisella kertaa ruokana oli jauhelihakastiketta, perunoita ja salaattia. Kummallakin ruokailukerralla valitsin ruokani siten, että hiilaria tulee kohtuullisesti, silmämääräisesti hieman vähemmän kuin oikeasti kuuluisi, reilu kasa salaattia ja sitten riittävä määrä pääruokaa. Tietenkään noilla aterioilla en ole saanut riittävästi proteiinia, minkä vuoksi olen päivän toiselle aterialle lisännyt lounaalta puuttuneen raejuuston. Näillä muutoksilla uskon, että mitään suurempaa katastrofia en ole saanut aiheutettua, ja pitäähän minun osata syödä tarvittaessa muuallakin kuin kotona - ja ilman ruokavaakaa. Miten lukijat selviävät vastaavissa tilanteissa? Syöttekö kiltisti tarjotun aterian vai kaivatteko laukusta omat eväät?

 

 

http://weheartit.com/entry/52045811/via/denicelindell

 

Minulla on ruoan jälkeinen ongelma. Syön tällä hetkellä riittävän kokoisia annoksia, joiden jälkeen ei ole nälkä eikä ähky - mutta sellainen ärsyttävä ''voisin-syödä-vielä-jotain-pientä'' -fiilis on silti aina olemassa pääruokien jälkeen. En ole ennenkään harrastanut jälkkäreitä, joten en usko, että kyse voi olla vanhasta tavasta. Vaikuttaako hiilareiden lisääminen sitten näin, vai johtuuko olo siitä, että nyt pari kertaa lounas on ollut heikomman laatuinen? Ongelma on siis vaivannut lähinnä tällä viikolla, superdieetillä nälkä oli jatkuvaa :D Tänään ratkaisin naposteluhimon juomalla mukillisen sokeritonta mehukeittoa.. Ei terveellisin vaihtoehto, mutta parempi kuin ylimääräinen pala leipää, banaani tai joku muu himottava asia... Kuulostaako tutulta?

 

 

http://weheartit.com/entry/52049175/via/marija_filipovic

 

 

Herkullista ystävänpäivää lukijoille!

 

http://weheartit.com/entry/52326065/via/jasminelicious

 



Läski!

Fiilikseni tänään kouluun lähtiessä oli hyvä. Mielestäni näytin mustissa farkuissa ja mustassa peruspaidassa melko hyvälle - siitä huolimatta, että molemmat olivat siis istuvia. Harkitsin kyllä vielä neuleen pukemista ylleni, mutta jätin sen tekemättä koska näytin omaan silmään jokseenkin siedettävälle.

 

 

http://weheartit.com/entry/52264642/via/filippamelin

 

 

Olen puhunut liikuntaharrastuksestani sekä koulussa että töissä, joten kaverini tietävät projektistani melko hyvin. Puhuin tänäänkin tulevasta salitreenistä, ja mainitsin lähteväni oppituntien jälkeen tekemään napakan jumpan läheiselle uimahallin kuntosalille. Olin sitten menossa portaita alas, kun (miespuolinen) tuttuni nauroi salille lähdölleni ja sanoi ''Läski''. Tunsin tuon jälkeen, kuinka kehoni suorastaan jähmettyi ja silmien takana alkoi polttaa. Jäätävä hetki. Totta toki, mutta kuuluuko tällaiset puheet vielä ammattikorkeakouluunkin? Ei liene yllätys, että oma ulkomuotoni kuvottaa entistä enemmän.

 

http://weheartit.com/entry/46521802/via/dayana_vetori

The Day After

Olo ei ole niin järkyttävä kuin voisi odottaa. Eilinen repsahdus tuli itsellenikin jokseenkin yllätyksenä, en uskonut että menisin enää noin pitkälle. Huomaan kuitenkin että erikoistilanteissa ruokavalion noudattaminen on haastavaa. Tietenkin olen nyt miettinyt, mikä sai minut eilen tekemään matkan takaisin syömishäiriöiseen maailmaan ja uskon, että muutaman selityksen olen löytänyt.

 

http://weheartit.com/entry/51445374/via/indre_kemesiute

 

Ensimmäisenä syynä on varmaankin vaikeus käsitellä ikäviä tunteita, jotka liittyvät lähinnä ihmissuhteisiin. Toiseksi varmaankin pettymys ja stressi sekä jännitys laukaisevat hallitsematonta syömistä. Nämä asiat vaativat pään sisäistä työtä ja aikaa prosessoimiseen.

 

http://weheartit.com/entry/51117241/via/indre_kemesiute

 

Tärkeinä syinä näkisin myös ruokailut. SD:n aikana energiaa on tullut melkoisen vähän - ehkä jopa liian vähän? Reissussa söin kuitenkin lounaaksi junassa mukana ollutta lohisalaattia, jota oli aivan liian vähän. Tämän lisäksi olin päättänyt ''jatkaa'' salaattiani omenalla ja dietmix patukalla. Pieni määrä kunnollista ruokaa ja makeaa päälle - vaikkakin suhteellisen terveellistä - jätti päälle pienen himon syödä lisää jotain epäterveellistä. Samalla ruokarytmi heitti volttia, koska laskin että lounaan jälkeen seuraava mahdollisuus syödä on noin 4,5 tunnin kuluttua, ja päätinkin sitten että syön välipalan vajaa kaksi tuntia lounaan jälkeen. Tämä oli selkeästi huono ajatus, sillä välipalana oli jälleen makeaa proteiinipatukkaa ja pähkinöitä. Huonot eväät, stressi, jännitys ja ruokarytmin epäsäännöllistyminen sai minut sitten sortumaan. Ensin söin Hesen salaattia, mikä nyt oli ihan ok, mutta sitten kävin tietenkin ostamassa vielä matkaevästä junaan, ja päätin ''palkita'' itseni raskaasta päivästä. Siinä vaiheessa jo päätin, että saan jatkaa herkuttelua kotona, kun kaikkihan oli jo mennyt pieleen.

 

http://weheartit.com/entry/50292409/via/dreamylove_

 

Voin siis jatkossa varmasti välttää vastaavat tilanteet. Ei ole laisinkaan naurettavaa kuljettaa eväsrasioita koulussa ja töissä aina mukana, jos sen avulla saan pysyttyä terveellisissä elämäntavoissa. En siis aio lamaantua tästä suuresta takapakista, vaan ottaa tämän oppimisen kannalta ja pyrkiä jatkossa toimimaan toisin. En saa tehtyä tekemättömäksi, mutta voin vaikuttaa tulevaisuuteen.

 

http://weheartit.com/entry/51497607/via/gettinskinny

 

Off topic

Olen ollut sinkkuna nyt helmikuun alussa tasan kaksi vuotta. Tähän kahteen vuoteen mahtuu niin mahtavia ja suurenmoisia hetkiä kuin surullisia ja yksinäisiäkin aikoja. Seurustelin exäni kanssa lähes kuusi vuotta, ja ero tapahtui minun tahdostani. En kaipaa häntä, mutta toisinaan, oikeastaan melko usein, kaipaan toista ihmistä. Tuntuu, että miten turhaa on kokea iloisia asioita, kun ei voi jakaa niitä kenenkään kanssa. On minulla toki ystäviä, myös hyviä sellaisia, mutta olen silti suurelta osin yksin. Vapaapäivät ovat joskus tuskaisia, kun ei ole mitään tekemistä, kukaan ei ehdi nähdä eikä kukaan ole liikenteessä. Näinä päivinä tajuan kuinka yksin todellakin olen.

 

Tunteeni ovat ristiriitaiset. Toisaalta nautin itsenäisyydestä ja viihdyn myös yksin, enkä edes aina koe että haluaisin seurustella. Tästä huolimatta yhä useammin kaipaan sitä että vierelläni olisi joku joka lohduttaa, ilahduttaa, auttaa ja jakaa arkea. Suurin osa kavereistani seurustelee, joten heillä on ihan omat kuvionsa, joihin minä en mahdu.

 

http://weheartit.com/entry/51155285/via/partofmyworld

 

Täytän arkeani sitten aika taidokkaasti liikunnalla ja ruokien punnitsemisella, laittamisella ja pohtimisella. Tervettä? On niitä kyllä sairaampiakin tapoja hoitaa yksinäisyyttä. Kuitenkin usein mietin, että tätäkö tämä on? Olen 25, ja vietän iltani pohtien ruokien ravintosisältöjä ja aamuaerobisia. Toki nautin liikunnasta ja tästä uudesta ruokasysteemistä olen aivan liekeissä, mutta sekin olisi ehkä miellekäämpää jos sen voisi jakaa toisen kanssa. Jotenkin pitää vain jaksaa painaa eteenpäin.

 

Mikä minut sai nyt tällaisia pohtimaan? Sinkkuuden vuosipäivä varmastikin, mutta myös se että pitkä aikainen ihastukseni, jonka kanssa minulla on joskus ollut hieman sutinaakin, on nyt facebookissa ilmoittanut seurustelevansa. Jeps. Että sellaista matalapaineista offtopicia tähän iltaan.

 

http://weheartit.com/entry/51186768/via/ImaginaryCartwheels

Elämisen sietämätön helppous

Olen aiemmin pohtinut ''normaalielämän'' ja ''liikuntaelämän'' yhdistämisen vaikeutta. Olen kuitenkin tässä viikkojen aikana tullut siihen tulokseen, että onnistuminen on vain ja ainoastaan itsestäni kiinni. Pystyn noudattamaan dieettiä ja liikuntasuunnitelmaa, jos itse sitä vain tahdon.

 

 

http://weheartit.com/entry/50942262/via/daanii124

 

 

Kirjoitin aiemmin myös niistä asioista, joista valitsemani elämäntavan vuoksi joudun luopumaan. Se, että alkoholi jää vähemmälle, ei tarkoita että sosiaalisesta elämästä pitäisi luopua tai ettei saisi pitää hauskaa. Jos joku ei valintojani ymmärrä, onko hän todella ystäväni? Ja ei, en aio luopua alkoholista/herkuista kokonaan - en ole kisadieetillä tai sellaiselle pyrkimässä, joten kerran-pari kuukaudessa voin varmasti joustaa ruokavaliostani ilman että tavoitteeni kärsivät. Toistaiseksi noudatan dieettiä mahdollisimman tarkkaan ja kurkotan kohti onnistumista, elämä kuitenkin jatkuu näiden projektien jälkeenkin. Pyrin tulevaisuudessa kohtuuteen sekä herkuissa että alkoholissa, ja siihen että ne todella kuuluvat vain hetkiin, jolloin niitä todella haluan. Muiden painostus ei siis ole syy ryyppäillä tai herkutella jatkossa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, ja joskus se nautinto on jotain muuta kuin maitorahkaa mustikoilla, mutta arkena nautintojen pitää olla terveellisiä. Onkin usein sanottu, että kun elää 80% ajasta terveellisesti, voi hyvin ja pystyy saavuttamaan tuloksia painon pudotuksessa ja kiinteytymisessä. Omat tavoitteet ovat kuitenkin korkealla, joten pyrin hieman korkeampiin ''ruodussa pysymis prosentteihin''.

 

 

http://weheartit.com/entry/50935917/via/xoziam

 

 

Uusien elämäntapojen noudattaminen on ollut yllättävän helppoa. En ole ollut 100% tarkka, mutta en myöskään ole varsinaisesti lipsunut ohjeista. En pidä sitä, että syön banaanin treenin jälkeen heikotukseen tai kiireessä jätän kasvikset punnitsematta ja mätän ne kippoon silmämääräisesti, varsinaisina lipsumisina. Ne ovat vain hetkiä, jolloin pitää joustaa ja käyttää omia aivoja sen pohtimiseen mikä on tärkeintä. Jos olisin snäkärijonossa tai viinipullo kainalossa kylillä, voisin sanoa että olen lipsunut. Toisaalta sellaisiakin tilanteita voi tulla, ja niistä pitää vain päästä eteenpäin. Elämää tämä vain on. Toisaalta omalla kohdallani nämä elämäntavat eivät ole olleet minulle täysin uusia, olen elänyt suhteellisen terveellisesti tätä ennenkin. Tästä syystä ymmärrän heitäkin, joille tämä on todella vaikeaa. Jos elämä on ollut hyvin epäsäännöllistä ja liikkumisten sekä ruokailujen suunnittelu on uutta, voi tällaisella dieetillä tulla liikaa infoa lyhyessä ajassa. Itselleni tämä on kuitenkin sopinut, se viimeinen tsemppi että nyt nainen tavoittele niitä unelmia ja elä kuten haluat! Rakastan tätä, terveellistä ruokaa ja treeniä :) Selvästi kuitenkin tarvitsin ja tarvitsen jatkossakin konkreettista apua ja tukea terveellisten elämäntapojen noudattamiseen, nyt menee kuitenkin hyvin ja antaa mennä vaan!

 

 

http://weheartit.com/entry/50909628/via/InspireMeIM

 

 

Tuli sekavaa tekstiä, mutta tarkoitus on tsempata itseä ja muita, että tämä ''fitness'' elämä voi oikeasti olla kivaa ja mahdollista kaikille. Kannattaa miettiä niitä omia tavoitteita, ja sitä miksi niitä tahtoo. Sen jälkeen voi pohtia, kuinka paljon sitoutumista uusi elämäntapa vaatii, mistä pitää luopua ja ylipäänsä pitääkö mistään luopua, vai riittääkö tapojen kohtuullistaminen. Kannattaa kuitenkin kokeilla sitä uutta elämää, vanhoihin tapoihin voi aina palata jos sitä vielä muutaman kuukauden päästä tahtoo ;)

 

 

http://weheartit.com/entry/50893956/via/yocharrlotte

Vapaa viikonloppu!

Otsikon mukaisesti vietän vapaata viikonloppua, ja se alkoi jo tänään. Ohjelmassa oli 55min aamuaerobinen, check! Muuten aamu onkin mennyt ihan reisille lööbaillessa, blogeja lukiessa ja omaa muokkailessa. Teen tässä kovasti lähtöä salille, jotta saisin tällä viikolla sitten kaikki treenit ohjeitten mukaisesti tehtyä.

 

http://weheartit.com/entry/50914329

 

Huomenna on luvassa myös lenkkelyä, mutta salitreeniä FitFarm ei tankkauspäivälle suosittele. Hieman kummastelin tätä, mutta tehdään kuten neuvotaan ja vedetään salilla tänään sekä sunnuntaina sitten huomisenkin edestä!

 

 

http://weheartit.com/entry/50841153/via/juls212

 

 

Varasin ensi viikolle ajan kehonkoostumuksen mittaukseen. Hieman hirvittää! Alkuun ajattelin, että menen mittaukseen vasta SD:n jälkeen, Liten alussa, mutta ensi viikolle oli läheisellä kuntosalilla hyvä tarjous, joten menen sinne. Voin sitten keväällä Liten loputtua ottaa mittauksen uusiksi ja katsoa millaista kehitystä tulee. Olen itse sen tyyppinen, että kaikki "hifistely" motivoi minua. Mitat, grammat, prosentit ja muut ovat mielestäni kiinnostavia. Tästä syystä varmaankin innostun myös kaikenlaisista lisäravinteista ja ruokien punnailusta. Toisaalta tämä voi olla myös ansa, koska esimerkiksi vaakaan olen vähän turhankin koukussa. Ajattelin haastaa itseni ja astua puntarille seuraavan kerran tuolla mittauksessa ja sen jälkeen vasta SD:n loputtua. Hui, mitenhän jaksan :D Mutta sitten luulisi motivaation olevan korkealla, kun ei tahdo pettyä loppumittauksessa. Ja eihän tässä ole enää kuin pari viikkoa jäljellä, joten haaste ei ole mahdoton edes minulle.

 

http://weheartit.com/entry/50658165/via/Deksi

 

Vielä asiasta musiikkivehkeisiin! Osaako kukaan lukijoista suositella salille hyvää mp3-soitinta/vastaavaa laitetta? Haluaisin kuunnella puntilla omaa musiikkia, mutta minulla ei ole siihen sopivaa laitetta. Sen pitäisi olla kohtuu hintainen (alle 100e mieluiten), kestää käyttöä kuntosalilla ja olla sen verran pieni, että menee salihousujen taskuun/voi pitää käsivarressa. Oma puhelin on niin iso, ettei sitä oikein voi pitää treenatessa mukana. Millaisia musiikkivehkeitä teillä siis on käytössä salilla?

 

Liikunnallista viikonloppua lukijoille :)

Rutiinit

Kuluneella viikolla olen toistuvasti pohtinut omia rutiinejani ja pinttyneitä tapojani. Kun puhutaan laiduttamisesta, yleensä korostetaan uusien elämäntapojen opettelua. Ymmärrän tämän siten, että tavoitteena on tehdä uusista, terveellisistä tavoista rutiineja, joita ei toteuttaa pääsääntöisesti enempää miettimättä. Oppii esimerkiksi syömään terveellisiä ruoka-aineita säännöllisin väliajoin, harrastamaan liikuntaa useamman kerran viikossa ja niin edelleen. Toisaalta taas vanhat tottumukset istuvat tiukasti paikoillaan ja niiden muokkaaminen vaatii aktiivista toimintaa.

 

http://weheartit.com/entry/50189044/via/BeMyBabyTM

 

Rutiinit kuuluu arkeen ja helpottavat elämää kovastikin. Kolmas dieetti viikko on tosiaankin menossa ja ruokailut alkaa hoitua jo tottuneesti. Keho elää nyt säännöllistä rytmiä ja vaatii ruokaa suunnilleen kolmen tunnin välein, unirytmi on suhteellisen kohdallaan ja muutenkin olo on hyvä. Uskon, että olen jo hyvällä matkalla totuttamassa kehoa uusiin, terveellisiin tapoihin. Nyt kuitenkin olen pohtinut omia huonoja tapojani, niiden syitä ja seurauksia. Erityisesti nämä liittyvät ruokaan ja syömiseen, sillä liikunta on ollut aina osa arkeani, enkä sen suhteen tarvitse samanlaista opettelua kuin ruokailuissa.

 

http://weheartit.com/entry/50100757

 

Olen huomannut, että minulla on tapana syödä aina kun saavun koulusta kotiin. Toisinaan se on ollut lämmin ateria, jos en ole sitä koulussa nauttinut, tai vaikka olisinkin syönyt esimerkiksi vain tuntia aiemmin, niin olen napannut palan leipää, hedelmän, jogurttia tai jotain vastaavaa. Nyt kun syön koulussakin omia eväitä, sekä ''kunnollista'' ruokaa että välipaloja, ei kotiin palatessa olekaan ruoka-aika. Tämän havaitseminen on ollut mielenkiintoista, miten kotiin palatessa on ollut tapana eräällä tavalla rentoutua avaamalla kone, lukemalla blogeja ja syömällä vähän ennen oikeisiin hommiin tarttumista. Nyt olen luopunut tästä tavasta, ja huomaan toisinaan kaipaavani sitä pientä omaa hetkeä. Olenkin alkanut usein juomaan kahvia tai teetä kotiin tullessa ja hoidan nykyisin rentoutumisen ilman ruokaa.

 

 

http://weheartit.com/entry/49197630/via/jadorepierre

 

Viikonloppuherkuttelu. Käsi ylös, kuinka moni on tätä tehnyt ja välillä aivan vain tottumuksesta? Perjantaisin on vaikeampi kulkea karkkihyllyn ohi kaupassa ja viimeistään lauantaina haluaa palkita itsensä raskaasta viikosta. Lauantai-illat ovat minulla yleensä vapaita, ja silloin on helppo sortua höttöherkkuihin tai alkoholin huuruiseen illanviettoon. Tätä tapaa olen alkanut vastustella kahdella keinolla. Ensinnäkään en ajoita kauppareissua viikonlopulle - helpompi vastustaa herkkuja kun kauppaan ei ole mitään oikeaa asiaa. Toiseksi olen alkanut keksiä korvaavia rentoutumiskeinoja kuten hyvän kirjan/lehden lukeminen, saunominen, muutama lasillinen pepsi maxia ja proteiinipatukka, jos jotain syötävää on pakko saada. Tosin esimerkiksi viime viikolla korvasin proteiinipatukalla iltapalan (sallittua dieetissä), joten kyse ei ollut edes ylimääräisen syöminen.

 

http://weheartit.com/entry/50098434/via/Eva1997Eva

 

Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi olen syönyt suruun ja iloon. Juhliin pitää aina liittyä ruokaa ja paljon, ja jos menee huonosti niin on mukava lohduttautua irtokarkkipussukalla. Tavoitteenani on Superdieetin jälkeen opetella kohtuutta. Herkutella saa vaikka viikoittain, mutta määrien on oltava järjellisiä - ei enää entisiä 400g karkkia, 300g sipsiä dipillä ja normaalit ruoat päälle. Uskokaa tai älkää tuollainen määrä ei ole edes vaikea syödä päivässä, kun karkkia vähän napostelee joka välissä ja illan mittaa tuhoaa sipsit. Välillä kyllä kaipaan sitä ähky oloa, mistähän sekin johtuu?! Haluan oppia nauttimaan siitä, että saan kahvin kanssa vaikka pienen palan kakkua tai illanvietossa syön hieman karkkia ja pähkinöitä. Tässä onkin työtä tälle vuodelle.