maanantai 4. helmikuuta 2013

Off topic

Olen ollut sinkkuna nyt helmikuun alussa tasan kaksi vuotta. Tähän kahteen vuoteen mahtuu niin mahtavia ja suurenmoisia hetkiä kuin surullisia ja yksinäisiäkin aikoja. Seurustelin exäni kanssa lähes kuusi vuotta, ja ero tapahtui minun tahdostani. En kaipaa häntä, mutta toisinaan, oikeastaan melko usein, kaipaan toista ihmistä. Tuntuu, että miten turhaa on kokea iloisia asioita, kun ei voi jakaa niitä kenenkään kanssa. On minulla toki ystäviä, myös hyviä sellaisia, mutta olen silti suurelta osin yksin. Vapaapäivät ovat joskus tuskaisia, kun ei ole mitään tekemistä, kukaan ei ehdi nähdä eikä kukaan ole liikenteessä. Näinä päivinä tajuan kuinka yksin todellakin olen.
 
Tunteeni ovat ristiriitaiset. Toisaalta nautin itsenäisyydestä ja viihdyn myös yksin, enkä edes aina koe että haluaisin seurustella. Tästä huolimatta yhä useammin kaipaan sitä että vierelläni olisi joku joka lohduttaa, ilahduttaa, auttaa ja jakaa arkea. Suurin osa kavereistani seurustelee, joten heillä on ihan omat kuvionsa, joihin minä en mahdu.
 
Tumblr_me1rd3vfgu1r8y4zbo1_500_large
 
Täytän arkeani sitten aika taidokkaasti liikunnalla ja ruokien punnitsemisella, laittamisella ja pohtimisella. Tervettä? On niitä kyllä sairaampiakin tapoja hoitaa yksinäisyyttä. Kuitenkin usein mietin, että tätäkö tämä on? Olen 25, ja vietän iltani pohtien ruokien ravintosisältöjä ja aamuaerobisia. Toki nautin liikunnasta ja tästä uudesta ruokasysteemistä olen aivan liekeissä, mutta sekin olisi ehkä miellekäämpää jos sen voisi jakaa toisen kanssa. Jotenkin pitää vain jaksaa painaa eteenpäin.
 
Mikä minut sai nyt tällaisia pohtimaan? Sinkkuuden vuosipäivä varmastikin, mutta myös se että pitkä aikainen ihastukseni, jonka kanssa minulla on joskus ollut hieman sutinaakin, on nyt facebookissa ilmoittanut seurustelevansa. Jeps. Että sellaista matalapaineista offtopicia tähän iltaan.
 
Tumblr_mhmpz8jmne1rwknnfo1_500_large

3 kommenttia:

  1. Kyllä se mies sieltä löytyy, varmasti ihan odottamatta. Älä hätäile, vaikka se rankkaa onkin joskus olla yksin. :) Ja onhan se nyt paljon parempi viettää se vapaa-aika liikkuen ja ruokavaliotaan tarkkaillen, se toinen vaihtoehto voisikin olla mässäily ja valtaisa lihominen. :) Onko sulla aikaa aloittaa jokin muu harrastus liikunnan lisäksi? Esimerkiksi kansalaisopistosta löytyy varmaan monenlaisia kursseja, joka ei ole niin yksilösuoritteista kuin liikunta, esim. öljyvärimaalaus, valokuvaus, mitä niitä nyt on. :)

    VastaaPoista
  2. Minä en ole koskaan seurustellut (ellei ala-asteella yhden päivän kestänyttä "suhdetta" lasketa - sekin suhde kaatui siihen, että pikkusiskoni huusi asian koko koululle ja nolostuttiin pojan kanssa...) mutta silti pohdin samanlaisia asioita aina välillä. Olisihan se kivaa olla joku tossa vierellä, ketä kiinnostaisi sun jutut ja ketä tukisi tarpeen tullen. Toisaalta ei yksinolokaan aina tarkoita siinä yksinäisyydessä märehtimistä, vaikka kavereilla olisi poikaystäviensä kanssa omat juttunsa voi itse silti keksiä itselleen mielekästä tekemistä maailman parhaan seuralaisen eli itsesi kanssa :) Cherryltä tuli kivoja harrastusehdotuksia, mutta sulla voi olla vähän hankalaa toteuttaa niitä kun on muutenkin niin paljon tekemistä (treenit, koira jne).

    Tsemptsemp <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos tsempeistä molemmille <3

    Yksinäisyys on läsnä aina välillä, toisaalta viihdyn yksin, kuten kirjoitinkin. Uutta harrastusta en tähän nyt oikein voi aloittaa juuri töiden, koiran ja opintojen takia, mutta toki idea on kiva :)

    Siitä huolimatta että elämässäni on paljon kivoja asioita, aina joskus on iltoja, että tuntuu todella yksinäiseltä, vaikka keksisi mitä kivaa tekemistä. Etenkin nyt, kun ei käy juurikaan juhlimassa tms. niin tuntuu jokseenkin mahdottomalta edes tavata ketään. En jää tätä enempää märehtimään, piti vaan hieman purkaa tunteita tuon jälkeen kun sain tietää ihastukseni seurustelevan.. Odotin, että hän olisi edes kertonut siitä minulle, kun meillä on todella kivaakin yhdessä, eikä siitä ole kuin joitakin viikkoja.. Mutta kaikkea ei voi saada.

    VastaaPoista