Olo ei ole niin järkyttävä kuin voisi odottaa. Eilinen repsahdus tuli itsellenikin jokseenkin yllätyksenä, en uskonut että menisin enää noin pitkälle. Huomaan kuitenkin että erikoistilanteissa ruokavalion noudattaminen on haastavaa. Tietenkin olen nyt miettinyt, mikä sai minut eilen tekemään matkan takaisin syömishäiriöiseen maailmaan ja uskon, että muutaman selityksen olen löytänyt.
Ensimmäisenä syynä on varmaankin vaikeus käsitellä ikäviä tunteita, jotka liittyvät lähinnä ihmissuhteisiin. Toiseksi varmaankin pettymys ja stressi sekä jännitys laukaisevat hallitsematonta syömistä. Nämä asiat vaativat pään sisäistä työtä ja aikaa prosessoimiseen.
Tärkeinä syinä näkisin myös ruokailut. SD:n aikana energiaa on tullut melkoisen vähän - ehkä jopa liian vähän? Reissussa söin kuitenkin lounaaksi junassa mukana ollutta lohisalaattia, jota oli aivan liian vähän. Tämän lisäksi olin päättänyt ''jatkaa'' salaattiani omenalla ja dietmix patukalla. Pieni määrä kunnollista ruokaa ja makeaa päälle - vaikkakin suhteellisen terveellistä - jätti päälle pienen himon syödä lisää jotain epäterveellistä. Samalla ruokarytmi heitti volttia, koska laskin että lounaan jälkeen seuraava mahdollisuus syödä on noin 4,5 tunnin kuluttua, ja päätinkin sitten että syön välipalan vajaa kaksi tuntia lounaan jälkeen. Tämä oli selkeästi huono ajatus, sillä välipalana oli jälleen makeaa proteiinipatukkaa ja pähkinöitä. Huonot eväät, stressi, jännitys ja ruokarytmin epäsäännöllistyminen sai minut sitten sortumaan. Ensin söin Hesen salaattia, mikä nyt oli ihan ok, mutta sitten kävin tietenkin ostamassa vielä matkaevästä junaan, ja päätin ''palkita'' itseni raskaasta päivästä. Siinä vaiheessa jo päätin, että saan jatkaa herkuttelua kotona, kun kaikkihan oli jo mennyt pieleen.
Voin siis jatkossa varmasti välttää vastaavat tilanteet. Ei ole laisinkaan naurettavaa kuljettaa eväsrasioita koulussa ja töissä aina mukana, jos sen avulla saan pysyttyä terveellisissä elämäntavoissa. En siis aio lamaantua tästä suuresta takapakista, vaan ottaa tämän oppimisen kannalta ja pyrkiä jatkossa toimimaan toisin. En saa tehtyä tekemättömäksi, mutta voin vaikuttaa tulevaisuuteen.
Itsekin olen havahtunut mietiskelemään, että missä tilanteissa tekee mieli syödä, herkuttella. Se on todella tärkeää tiedostaa, koska sillon oppii pysähtymään ja miettimään yhden toisen ja kolmannen kerran että "kannattaako minun nyt syödä tämä?".
VastaaPoistaItsellä juurikin epäsäännöllisyys saa syömään ja olen huomannut että stressi ja väsymys altistavat "himolle". Siksi olenkin ostanut kotiin lo-carb proteiinipatukoita, jollaisen voin syödä jos ruokailu on venähtänyt ja tulee tarve saada vetää jotain nassuun. Myös laukussa tai repussa on mukana, kun en ole kotosalla.
Jotta tästä tulisi elämäntapa muutos, täytyy työstää tuota pääkoppaa ja oppia itsestään.
Tsemppiä, suunta on vain ylöspäin! vai sanoisko alaspäin, painossa ;)