Aamu alkoi tavallisesti puurolla, raejuustolla ja mehukeitolla. Aamiasannos tuntuu toisinaan valtaisalta, en mitenkään jaksaisi syödä tuota (35g 4-viljan hiutale, 10g vehnälese, 100g raejuusto, mehukeittoa sopivasti). Olenkin ajatellut, että korvaisin osan tuosta esim. ruisleivällä, jos monipuolisempaa ruokaa olisi helpompi syödä. Eilen tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä pitkästä aikaa söin useamman palan leipää illalla, ja vatsaan sattui pitkälle yöhön, ja tästä syystä iltapalarahkatkin jäi syömättä. En ole huomannut muiden hiilihydraattipitoisten ruokien kohdalla samaa, enkä nytkään ole varma, johtuiko tuo kipuilu juuri leivästä vai jostain muusta. Ensimmäisenä kuitenkin jätän tuota leipää vähemmälle, ja mietin aamiaiselle esimerkiksi jogurttin lisäämistä.
Haluan siis syödä aamulla hyvin, koska se ehkäisee kohdallani illan ahmimista/mässyn himoa. On ollut jännittävä huomata, että jo muutaman päivän ''oikein'' syömällä kaikenlaiset mieliteot vähenevätä huomattavasti. Tiedän, että kompastuskiviä tulee vielä eteen, mutta entäs sitten? Kuuluuhan sitä joskus herkutellakin, esimerkiksi kerran viikossa-kahdessa viikossa. Pyrin nyt ajattelemaan, että ei ne herkut maailmasta mihinkään katoa, vaikka en ahmi niitä kaikkia kerralla sisääni. Joskus tulen varmasti vetämään herkkuövereitä, mutta tiedän tarkkaan, että siitä ei tule hyvä olo, joten pyrin jättämään sen siihen hetkeen, kun en enää voi muutakaan ;) Siihen asti mennään maltillisemmilla määrillä, fiiliksen mukaan.
Ruoka tuottaa minulle paljon nautintoa, mutta silti en halua elää ruokaa varten. Tahdon hallita omaa kehoani, ja tarjota sille parasta mahdollista ravintoa, ainakin suurimman osan aikaa. Olen nuorempana kohdellut kehoani erittäin huonosti, muun muassa oksentelemalla väkisin, ja nyt on aika tehdä asiat toisin. Välillä pohdin, onko liikkumiseni ja syömiseni pakkomielteistä, mutta juuri nyt en koe niin. Teen asioita, joista nautin ja syön myös pääasiassa ruokaa, josta pidän.
Loppuun vielä muutama motivoiva kuva. Nyt on vielä hyvin aikaa ensi kesään ja farkkusortseihin, joten ei muuta kuin tekemään töitä niiden unelmien eteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti